On ollut aika mukava viikon alku kovasta flunssasta huolimatta. Huono omatunto toki kun en ole ollut koulussa koko viikkona, mutta nyt minun täytyy ajatella Marttaa. Ei ole itsekästä sairastaa, itsekkäämpää ehkä olisi sairaana yrittää selviytyä 12 tuntisista päivistä. Tuntuu vaan, että meidän koululaitos on eri mieltä...No, sille minä en voi mitään. Menee opiskelu nyt tämän vuoden osalta miten menee, mutta juuri nyt se ei ole se kaikista tärkein. En kuitenkaan ehdi valmistua. Minun todella piti valmistua keväällä 2012, mutta nyt taitaa siirtyä vuodella. En ole vielä edes yhtään varma, miten se onnistuu. "On tässä vielä aikaa. Aikaa kaikkeen", minä ajattelen.

 

 

 Tänään puhuin lapsen isänkin kanssa ensimmäistä kertaa kuukauteen. On tämä vaikeaa. Vieläkin on täysin auki onko lapsella isää läsnä ollenkaan. "On tässä aikaa", ajattelen minä jälleen. Minun olisi helpompi kasvattaa lapsi yksin ilman isää, mutta onko sekään loppujen lopuksi lapsen etujen mukaista. Meillä on suuret kulttuurierot, mutta minä tunnen paljon monikulttuurisia perheitä, ja osittain koen sen jopa rikkaudeksi. Ainakin tässä kohtaa lapsen oikeudeksi. Minähän en kykene opettamaan paljoakaan isän kulttuuria, eikä se ole minun tehtävänikään, mutta lapsella on oikeus biologiaan. Tietää missä toiset juuret kasvavat ja tietää mistä puusta hänet on veistetty.  "On minulla aikaa tätä asiaa miettiä", minä ajattelen.  Olen kyllästynyt kuulemaan lähipiiristä kuinka minun ja lapsen on parempi ilman tämän isää. Siinä kytee paljonkin totuuden siemeniä, mutta suurin syy on nimenomaan kulttuuri- ja uskontoeroavaisuus suomalaisesta valtauskonnosta. Minähän en ole kristitty tai kuulu kirkkoon, eikä monikaan lähisuvustani tai tuttavapiiristäni. Silti ihmettelen, miten moni vetää uskontoja minun tulevan jälkipolveni kasvatuskeskusteluun. Erityisesti olen kyllästynyt kuuntelemaan niitä ihmisiltä, jotka eivät ole aiheeseen itse perehtynyt. Määritellään kaikki niin äärettömän idiotistisella tavalla, kuten Osama Bin Laden=terroristi=islam. Onneksi yksikään kristitty ei ole vuodattanut ikinä verta ja onneksi kaikki muslimit fanittavat Osamaa...näinhän se taas hemmetti menee.

 

 

No joo, nyt karkaa taas aiheesta, en todella halua mitään uskontokeskustelua täälläkin. Niitä suomi24 tarjoaa lähipiirini lisäksi ihan riittävästi. Ajatus vain toisten ahdasmielisyydestä ja tietämättömyydestä ärsyttää, kun kyseiset ihmiset jakavat suorastaan ammattilaisten elkein ohjeita, mitkä tuntuvat käskyiltä. Tiedän, tiedän se on rakkautta ja huolenpitoa omalla tavallaan, mutta en minä mikään idiootti ole. Äitini on entinen jehovan todistaja, siskoni sunni, isäni järkähtämätön ateisti, veljeni kuuluu Suomen saksalaiseen ev.lut.seurakuntaan ja minä olen käyttänyt enemmän aikaani Rig vedan lukemiseen kuin raamatun. Suurin tavoitteeni tulisi olemaan lapsen kohdalla  saada hänet kohtelemaan muita ihmisiä kunnioittaen ja omata sisäinen rauha ja hyvinvointi, on se sitten sidoksissa mihin tahansa uskontoon, uskomukseen tai ismiin. "Onhan minulla kaikki maailman aika, että niin pitkällä joskus ollaan", minä viimeksi ajattelen.